Suomessa
eletään alijäämäisen julkisen sektorin varjossa. Työllisyysaste
on painunut alle 70 %. Monet poliittiset esiintulot ovat viime
aikoina koskeneet leikkauslistoja, joilla on tarkoitus saada julkinen
sektori eli valtio ja kunnat taloudelliseen tasapainoon. Palveluiden
leikkauslistojen sijasta on hyvä keskittyä keinoihin, joilla
voidaan parantaa liiketoimintaa ja työllisyyttä.
Hyvinvointivaltiomme
säilyy, kun työllisyysaste saadaan nousemaan 75 %. Tähän
tarvitaan yksityisen sektorin työpaikkoja. Jotta uusia työpaikkoja
syntyy, pitää yritysten liiketoiminnalle luoda hyvä ja kannustava
ympäristö.
Maassamme
tarvitaan yritysverojärjestelmän uudistus, jossa yrityksen oman
liiketoiminnan kehittämiseen käytettävä tulo on verovapaata. Tämä
mahdollistaa pääomanmuodostuksen maassamme yritysten oman toiminnan
kautta. Kun yritys kehittää liiketoimintaansa, se usein kykenee
palkkaamaan uusia työntekijöitä. Työnantajamaksuja voidaan
alentaa, jotta uusien työntekijöiden palkkaaminen on edullisempaa.
Tähän kun vielä lisätään energian hinnan lasku verotuksen
keventämisen kautta, voidaan alkaa puhua yrittäjyysmyönteisestä
ja työttömyysvastaisesta politiikasta.
Työllisyysasteen
korottamiseen tarvitaan ihmisten liikkuvuuden lisäämistä työn ja
yritystoiminnan harjoittamisen välillä. Tilimallinen ansioturva
tulee ottaa käyttöön. Siinä sama henkilökohtainen tili toimii
ansioturvan lähteenä, olipa henkilö töissä toisella tai
yrittäjänä. Silloin ansioturva ei katkea, vaikka henkilö päättää
ryhtyä työntekijästä yrittäjäksi. Tilimallinen ansioturva ei
tarkoita pakkoyrittäjyyttä, vaan päätösvalta säilyy henkilöllä
itsellään.
ALV
huojennetun liiketoiminnan tulorajaa tulee nostaa 50 000 euroon. Tämä
mahdollistaa pienten liikevaihtojen tekemisen ilman täysiä ALV
tilityksiä. Tällä on vaikutusta yrityksen kykyyn palkata
työntekijä.
Leikkauslista
on minullakin mielessäni ja siitä lopuksi. Leikataan Suomen
ulkopuolelle menevistä maksuista. EU nettojäsenmaksun alennus 300 –
600 miljoonaa euroa, joka tekee 50 – 100 euroa per kansalainen.
Kehitysavun pienentäminen ja vaikuttavuuden tarkastelu, josta
vähennys valtion menoihin noin 500 miljoonaa euroa. Vastuu osasta
kehitysapua pitää siirtää kansalaisille ja järjestöille, jotka
oman päätöksensä mukaan, moraalisesti toimien voivat antaa
kehitysapua haluamilleen kohteille.
Luovutaan
rikkidirektiivistä ja päästökauppajärjestelmästä siihen
saakka, kunnes kaikki valtiot ovat niissä mukana. Tällä hetkellä
nämä järjestelmät ovat ulkomaankauppamme haitta ja ylimääräinen
kustannus. Nämä kaksi ympäristötekoa ovat pelkkiä EU tason
toimia, joilla ei ole vielä riittävää vaikuttavuutta: kumpikaan
niistä ei kosketa koko maapalloa, jonka ilmastosta on kyse. Sitten
kun kaikki valtiot tulevat mukaan, tulee Suomen ja Euroopan liittyä
niihin.
Eurovaltioiden
aloittama pelastuspakettipolitiikka kannattaa lopettaa ennen kuin
Italia tulee mukaan. Kreikan, Irlannin ja Espanjan pelastamista ei
olisi pitänyt aloittaa alkuunkaan. Saksa, Ranska ja Britannia
olisivat voineet miettiä tahoillaan, kuinka pelastavat omat
liikepankkinsa vuonna 2010, kun Kreikka tarvitsi apua euromääräisten
velkojensa maksuun. Nyt Suomen valtionvelkaa ja riihikuivaa rahaa on
pistetty tähän tuhlailuun. Kreikka on velkaisempi kuin silloin kun
sen pelastaminen alkoi ja nyt me veronmaksajat olemme vastuussa
näistä veloista ja takauksista.
Katse
on käännettävä oman maamme asioihin ja vähemmän ulkomaille.
Suomalaisen työn ja yrittäjyyden menestys on hyvinvointivaltiomme
pelastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvoisa lukija. Mielipiteesi ja ajatuksesi ovat arvokkaita. Sanan vapaus, mielipiteen vapaus, elinkeinon vapaus.