keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Brexit, EU ja Suomi


Britannian kansanäänestys EU:ssa pysymisestä tai eroamisesta päättyi EU eroa kannattaneiden voittoon. Heti tulosten selvittyä alkoi kampanjointi eroa ajaneita vastaan ja syyttely. No, reaktiot olivat häviäjien reaktioita. Tulos on selkeä vaikkakin ero oli mitättömän pieni, mutta demokratiassa tuloksen tulkinta ei ole tässäkään tapauksessa epäselvä; Britannia aloittaa valmistelut EU:sta eroamiseksi.

Oliko vika eroa kannattavien kampanjassa ja teemoissa, vai oliko sittenkin kyse EU:n epäonnistumisesta olla riittävän houkutteleva vaihtoehto? EU:ssa on vikoja, joiden vaikutus kansanäänestykseen oli ilmeinen: EU on liian kallis ja byrokraattinen järjestely vapaakauppasopimuksen ylläpitoon, euro on valuuttana epäonnistunut, jäsenvaltiot ovat EU säännöillä mitattuna ylivelkaantuneita ja takaavat toistensa velkoja ja EU: n hallintarakenne parlamentteineen ja komissioineen on tehty liittovaltiota ajatellen. Britannia liittyi EU:hun ensisijaisesti ollakseen mukana eurooppalaisessa vapaakaupassa. Ei Britannia tarvinnut euroa tai liittovaltiota.

EU:ssa on paljon hyvää: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus. Tämä on merkittävä tekijä Euroopan taloudellisessa kehityksessä. Mutta taloudellisuus asioiden tuottamisessa on tärkeä tekijä: EU:n neljän vapauden toteuttamiseen ei tarvita omaa parlamenttia, ei komissiota eikä pysyvää hallintoa Brysselissä, vaan siihen riittää kun itsenäiset valtiot sopivat yhdessä asioista ministereidensä välityksellä. Mieluusti luotan omiin ministereihin Suomenkin kohdalla, enkä niinkään EU:n virkamiehiin.

Nyt kun Britannian kansa on puhunut, maalataan uhkakuvia Britannian tulevaisuuden ylle. Britannia on riittävän suuri neuvotellakseen itsenäisesti, ilman EU byrokratiaa, vapaakaupasta, liikkuvuudesta ja muista tärkeistä intresseistään Kiinan, Venäjän, Intian, Kanadan, Australian, EU:n ja vaikkapa useiden Etelä-Amerikan valtioiden kanssa. Lisäksi briteillä on riittävän tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin. Nyt vain välistä poistuu EU direktiiveineen ja Britannia voi keskittyä omiin globaaleihin tavoitteisiinsa ja intresseihinsä itsenäisesti.

Yksi esimerkki EU:n taloudellisesta tehottomuudesta löytyy kun tarkastellaan Suomen nettomaksujen kehitystä EU:lle. Ne ovat nousseet, vaikka talouden kasvu Suomessa on pysynyt lähellä nollaa tai jopa pienentynyt. Vuosina 2008 – 2014 nettojäsenmaksun kehitys on kulkenut seuraavaa rataa (miljoonaa euroa): 318, 544, 300, 652, 659, 604 ja 809. Vaikka vuosi 2009 oli Suomessa negatiivisen taloudellisen kasvun vuosi, kasvoi EU nettojäsenmaksumme 318 miljoonasta 544 miljoonaan euroon. Jos EU toimisi järkevästi jäsenvaltioiden taloudenpidon kannalta, olisi nettojäsenmaksumme laskenut taloudellisen suorituskykymme mukaisesti. Koska nettojäsenmaksun käyttäytymistä on vaikeampi säännellä, olisi EU jäsenmaksun alentaminen vuosien 2008-2014 välisenä aikana ollut aiheellista Suomen kannalta. Mutta, eihän Suomi ole ruvennut hankalaksi jäsenmaaksi, vaan tähän asti kaikki on maksettu ja jopa rahoitettu, ottamalla ulkomaista velkaa, Kreikkaa ja muita finanssikriisin koettelemia jäsenvaltioita.

EU jäsenmaksujen suuruuden seuraaminen on vain yksi pieni esimerkki EU:n tehottomuudesta ja valtion velkaantumista edistävästä vaikutuksesta. Brittiläinen EU parlamentin jäsen Nigel Farage on osuvasti sanonut, että EU on velkaunioni. Suomi on mukana EU:ssa ja toivottavasti EU muuttuu radikaalisti Britannian kansanäänestyksen jälkeen, ennen kuin tarvitsee ottaa esiin Fixit eli Suomen oma kansanäänestys. EU tuottaa paljon hyvää, mutta millä kustannuksilla se sen tekee. Ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Siksi jokaisen EU jäsenvaltion pitää ensisijaisesti tarkastella EU:n kustannuksia suhteessa saatuun palveluun. EU:ssa on nyt peiliin katsomisen paikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvoisa lukija. Mielipiteesi ja ajatuksesi ovat arvokkaita. Sanan vapaus, mielipiteen vapaus, elinkeinon vapaus.