Britannian
kansanäänestys EU:ssa pysymisestä tai eroamisesta päättyi EU
eroa kannattaneiden voittoon. Heti tulosten selvittyä alkoi
kampanjointi eroa ajaneita vastaan ja syyttely. No, reaktiot olivat
häviäjien reaktioita. Tulos on selkeä vaikkakin ero oli mitättömän
pieni, mutta demokratiassa tuloksen tulkinta ei ole tässäkään
tapauksessa epäselvä; Britannia aloittaa valmistelut EU:sta
eroamiseksi.
Oliko
vika eroa kannattavien kampanjassa ja teemoissa, vai oliko sittenkin
kyse EU:n epäonnistumisesta olla riittävän houkutteleva
vaihtoehto? EU:ssa on vikoja, joiden vaikutus kansanäänestykseen
oli ilmeinen: EU on liian kallis ja byrokraattinen järjestely
vapaakauppasopimuksen ylläpitoon, euro on valuuttana epäonnistunut,
jäsenvaltiot ovat EU säännöillä mitattuna ylivelkaantuneita ja
takaavat toistensa velkoja ja EU: n hallintarakenne parlamentteineen
ja komissioineen on tehty liittovaltiota ajatellen. Britannia liittyi
EU:hun ensisijaisesti ollakseen mukana eurooppalaisessa
vapaakaupassa. Ei Britannia tarvinnut euroa tai liittovaltiota.
EU:ssa
on paljon hyvää: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien
vapaa liikkuvuus. Tämä on merkittävä tekijä Euroopan
taloudellisessa kehityksessä. Mutta taloudellisuus asioiden
tuottamisessa on tärkeä tekijä: EU:n neljän vapauden
toteuttamiseen ei tarvita omaa parlamenttia, ei komissiota eikä
pysyvää hallintoa Brysselissä, vaan siihen riittää kun
itsenäiset valtiot sopivat yhdessä asioista ministereidensä
välityksellä. Mieluusti luotan omiin ministereihin Suomenkin
kohdalla, enkä niinkään EU:n virkamiehiin.
Nyt
kun Britannian kansa on puhunut, maalataan uhkakuvia Britannian
tulevaisuuden ylle. Britannia on riittävän suuri neuvotellakseen
itsenäisesti, ilman EU byrokratiaa, vapaakaupasta, liikkuvuudesta ja
muista tärkeistä intresseistään Kiinan, Venäjän, Intian,
Kanadan, Australian, EU:n ja vaikkapa useiden Etelä-Amerikan
valtioiden kanssa. Lisäksi briteillä on riittävän tiiviit suhteet
Yhdysvaltoihin. Nyt vain välistä poistuu EU direktiiveineen ja
Britannia voi keskittyä omiin globaaleihin tavoitteisiinsa ja
intresseihinsä itsenäisesti.
Yksi
esimerkki EU:n taloudellisesta tehottomuudesta löytyy kun
tarkastellaan Suomen nettomaksujen kehitystä EU:lle. Ne ovat
nousseet, vaikka talouden kasvu Suomessa on pysynyt lähellä nollaa
tai jopa pienentynyt. Vuosina 2008 – 2014 nettojäsenmaksun kehitys
on kulkenut seuraavaa rataa (miljoonaa euroa): 318, 544, 300, 652,
659, 604 ja 809. Vaikka vuosi 2009 oli Suomessa negatiivisen
taloudellisen kasvun vuosi, kasvoi EU nettojäsenmaksumme 318
miljoonasta 544 miljoonaan euroon. Jos EU toimisi järkevästi
jäsenvaltioiden taloudenpidon kannalta, olisi nettojäsenmaksumme
laskenut taloudellisen suorituskykymme mukaisesti. Koska
nettojäsenmaksun käyttäytymistä on vaikeampi säännellä, olisi
EU jäsenmaksun alentaminen vuosien 2008-2014 välisenä aikana ollut
aiheellista Suomen kannalta. Mutta, eihän Suomi ole ruvennut
hankalaksi jäsenmaaksi, vaan tähän asti kaikki on maksettu ja jopa
rahoitettu, ottamalla ulkomaista velkaa, Kreikkaa ja muita
finanssikriisin koettelemia jäsenvaltioita.
EU
jäsenmaksujen suuruuden seuraaminen on vain yksi pieni esimerkki
EU:n tehottomuudesta ja valtion velkaantumista edistävästä
vaikutuksesta. Brittiläinen EU parlamentin jäsen Nigel Farage on
osuvasti sanonut, että EU on velkaunioni. Suomi on mukana EU:ssa ja
toivottavasti EU muuttuu radikaalisti Britannian kansanäänestyksen
jälkeen, ennen kuin tarvitsee ottaa esiin Fixit eli Suomen oma
kansanäänestys. EU tuottaa paljon hyvää, mutta millä
kustannuksilla se sen tekee. Ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan
se joka maksaa. Siksi jokaisen EU jäsenvaltion pitää
ensisijaisesti tarkastella EU:n kustannuksia suhteessa saatuun
palveluun. EU:ssa on nyt peiliin katsomisen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvoisa lukija. Mielipiteesi ja ajatuksesi ovat arvokkaita. Sanan vapaus, mielipiteen vapaus, elinkeinon vapaus.